Sylvanian Families -kuvatarina

                                                  

                         Dalmatialaisperheen seikkailupiknik
                                            

                                                 Osa 2


Heissan! Sylvanian Families-kuvatarinamme "Dalmatialasiperheen seikkailupiknik" on edennyt toiseen osaansa. Viime osassa näimme jo paljon toimintaa ja tohinaa, mutta nyt sitä on luvassa lisää! Pääsette lukemaan kertomuksen loppuun ja saamaan selville loppuratkaisun. No niin, tarina jatkuu:

Rufus ennätti kauempaa näkemänsä jyrkänteen luo ennen Claraa. Hän ihasteli huikeita näköaloja sekä kuilun pohjalla häämöttävää metsää.

Rufus: Hui! Onpa syvä rotko. Siellä näyttää kasvavan puita.

Clara: Ruufuus!

Rufus: Jaaha, sieltähän tulee Clara.

Clara: Rufus, mikset odottanut minua?
Rufus: Anteeksi, olin innoissani, että unohdin sinut. Lupaan jatkossa odottaa sinua.
Clara: Hienoa!

Clara: Vai tälläinen jyrkänne tämä. Onpa se syvä! Ja katso, tuolla pohjalla kasvaa metsää.
Rufus: Sitä minäkin tässä päivittelin. Täällä on upeita maisemia.

Clara: Älä muuta sano...Tahdon nähdä pohjaa vähän lähempää. Menen hiukan likemmäs...
Rufus: Clara, ole varovainen, ettet putoa! Älä mene enää tuota lähemmäksi!

SIINÄ SAMASSA
LIUKS! ( äänitehoste )
Clara: Upsis!

Clara: IIIK! Apuaa! Uiiii!!
Rufus: Clara, EI!

Clara: Auta minua, Rufus! PELASTA!
RIKSIS! RÄKSIS! TÖMPSIS! TUMPS! ( äänitehosteita )

Rufus: Älä pelkää, Clara! Minä menen hakemaan apua isältä!

SAMAAN AIKAAN
Dorothy: Kulta, missä lapset oikein viipyvät?
Montgomery: Ömh...En tiedä.

Dorothy: Voi ei! Ei heidän pitäisi olla näin kauaa poissa! Ja ovathan he varmasti aivan
lähellä retkipaikkaa?

Dorothy: Kultaseni, lähde äkkiä tarkistamaan, ovatko lapset pysyneet retkialueen lähetty-
villä! Hop hop! Ylös, laiskuri! 

Montgomery: Ööh...Juu, selvä.

Dorothy: Sinun täytyy mennä katsomaan. Entäs jos heille on sattunut jotain?

Montgomery: Hmm, se voisi olla kyllä ihan mahdollista. Riennäpä heti etsimään tästä.

Dorothy: Kiiruhda, sillä vain Luoja tietää, ovatko he kunnossa.

Montgomery: Älä huoli, minä löydän heidät. Ja luulenpa, että heillä on taatusti kaikki hyvin.

Dorothy: Pystythän sataprosenttisesti löytämään heidät?

Montgomery: Lupaan kautta kiven ja kannon tuoda heidät tänne, jos he ovat rajojen ulkopuolella

 

Dorothy: Hei hei, kulta, tule pian takaisin!

Montgomery: Tulen, takuulla! Jää sinä huolehtimaan kaksosista

Dorothy: Niinhän minä jäänkin, pikkuiset näköjään väsähtivät riehakkaista leikeistä. Huoh...toivottavasti Clara ja Rufus löytyvät...ei auta kuin odottaa.

 

 

JOSSAIN MUUALLA
Clara: Uuh...Oih...Voih...Autsis!

Clara: Mi-mitä tapahtui...Ouh...Ai niin, nyt muistan! Putosin pää edellä suoraan alas jyrkänteeltä...

Clara: ... tähän metsikköön!! Oi voi! Onneksi rysähdin pehmeään puskaan! Hmmm...

 Clara: ...pääsisinköhän näitä kaatuneita puita ja kalliota pitkin kiipeämään ylös? Kokeillaan...

 Clara: ...Ynh...Ynh...Äsh!

Clara: Huh huijakkaa, tämäpä on vaivalloista... Änh, en saa otetta tuosta ulokkeesta...

 Clara: ...Iaah! Uik! Aih! Outsis!

 Clara: Ääh, eihän tässä näin pitänyt käydä. Rojahdin uudelleen tänne! Minun on yritettävä uudemman kerran,pystyn takuulla siihen!

Clara: Huh, kas näin. Uusi yritys!

 Clara: Ih...Äh...Uh...

 YLHÄÄLLÄ KALLIONRINTEILLÄ
  Rufus: Ynh, lääh, puuh! ( puhkuntaa juostessa )

Montgomery: Huuh, ääh, uuh! ( puhkuntaa juostessa tämäkin )

Rufus: Huh, puh...Isä!
Montgomery: Uh, vuh...Poika!

Rufus: Isä, mitä sinä täällä teet? Minne oikein olet menossa?
Montgomery: No, tuota...Itse asiassa...tulin katsomaan, missä te luuhaatte. Ette kai vain ole menneet turhan kauas? Vähän vaikuttaa nyt siltä.
Rufus: Isä, muuten, meneillään on hätätapaus! Minä ja Clara olimme kallionjyrkänteellä tuolla ihailemassa maisemia. Sitten Clara halusi katsoa kuilun pohjaa lähempää ja meni siihen ihan reunalle ja sitten hän liukastui ja putosi rotkoon ja...!
Montgomery: Mitää!? Minähän sanoin, ettei teidän olisi pitänyt mennä kauas! Arvaatkahan, kuinka paljon äiti on huolissaan teistä!?
Rufus: Anteeksi, iskä, minä houkuttelin Claran yhä kauemmas retkipaikalta, kun tahdoin tutkia vähän enemmän paikkoja. Clara kyllä muistutti, että emme saisi kulkea enää kauemmas, mutta minä en välittänyt Claran puheista vaan juoksin niin kovaa ettei hän saanut minua kiinni...
Montgomery: Selvä, nyt on siis tosi kyseessä! Meidän täytyy pelastaa Clara!

Rufus: Tule äkkiä, minä opastan sinut sinne jyrkänteelle. Onhan Clara varmasti kunnossa?
Montgomery: Sitä emme voi tietää, hänelle on voinut sattua vaikka mitä. Mutta ettehän te enää IKINÄ lähde noin kauaksi ulottuviltamme. Pysyttehän jatkossa aina näkyvillämme?
Rufus: Hyvä on, pysymme, minä kerron sen Clarallekin, jos hän vain pystyy kuuntelemaan...

PIAKKOIN
Rufus: Tässä on se jyrkänne, josta me katselimme maisemia ja jolta Clara putosi.
Montgomery: Tämäkö se siis tosiaan on?

Rufus: Kyllä, juuri tämä. Mitäköhän nyt...Kannattaisiko meidän huutaa tuonne, josko Clara kuulisi?
Montgomery: Hm, tuo on hyvä idea. Sillä tavalla voimme kutsua häntä ja tarkistaa, onko hän kunnossa.
Rufus: Juuri niin!

Montgomery: CLAARAA! Kuuletko meitä?!
Rufus: NIIN, KUULETKO MEITÄ? Haloo! Clara!

Clara: Yyh, nyyh, niisk, miksei tämä onnistu...Häh? KUKA KUTSUI MINUA?!

Rufus: Clara, oletko siellä? Onko kaikki hyvin?
Montgomery: Niin, onhan kaikki hyvin?

Clara: Mitäh...Isä...Rufus...tekö siellä? Juu, olen kunnossa, ihan yhtenä kappaleena. Löysin itseni tämän pusikon päällä makaamasta ja yritin kiivetä ylös. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä en saa kunnolla otetta yhdestä ulokkeesta ja siksi putoan aina takaisin tänne. Nyt olen surrut sitä, että pääsenkö täältä koskaan pois.

 Rufus ja Montgomery: Et siis pääse sieltä ylös omin avuinko?

 Clara: En, ja sen vuoksi tarvitsenkin teidän apuanne. Laatikaa äkkiä jokin suunitelma!

Montgomery: Meidän on keksittävä jotakin. Mutta mitä?
Rufus: Pohditaan asiaa yhdessä. Ehkä jommankumman mieleen välähtää jotain kärsivällisen mietinnän jälkeen.

 Montgomery ja Rufus: Hmmmmm...Mmmmmm...

Rufus: Hei, nyt keksin!
Montgomery: Juolahtiko mieleesi ajatus?
Rufus: Kyllä vain, katso tuonne!

Rufus: Näetkö nuo varvut tuolla?
Montgomery: Näen toki. Mitä niistä?
Rufus: No, voisimme käyttää niitä Claran pelastamiseen.
Montgomery: Miten ne siinä auttaisivat?

Rufus: Teet vain pontevan loikan noiden korteiden luo. Yritä tarttua johonkin niistä. Sitten vain liu'ut sitä pitkin alas, taitat sen juuresta ja työnnät minulle tänne. Lasketaan se Claralle tuonne pohjalle ja sitä pitkin hän kiipeää ylös. Nerokasta, eikö?
Montgomery: Tuo on loistava ajatus. Toteutetaan se!

Rufus: Mutta isi, odota... En ole taata suunitelman toimimista täysin.
Montgomery: Ei, suunitelma täytyy toteuttaa nyt.

Montgomery: Selvä, olen valmiina hyppäämään.
Rufus: Isä, ei! Sinä lupasit! Et saa uhrata henkeäsi jonkun toisen ihmisen vuoksi!

 Montgomery: Minun on tehtävä tämä. Nyt on kyse Clarasta.
Rufus: Mutta kun...se voi olla riskialtista...

Montgomery: Kyllä se onnistuu, luota minuun. Ei korkeushyppykään sen vaikeampi laji ole.
Rufus: Eijei, isä. Harkitse vielä!
Montgomery: Än, yy, tee...

Montgomery: ...NYT! Hiaajaa!
Rufus: ISKÄ, EI!!

RYSK! KRII! ( äänitehosteita )
Montgomery: Uh!

 Rufus: Isä, oletko kunnossa?

Montgomery: Kaikki hyvin! Osuin yhteen näistä versoista ja sain pidettyä kiinni!
Rufus: Upeaa, isä! Niin sitä pitää!

Montgomery: Nyt irrotan otteeni...Hii...

Montgomery: ...OPP!

Montgomery: Noin, nyt ei enää tarvitse kuin katkaista tuolta korsi ja nostaa se ylös Rufukselle.

Montgomery: Tässä on hyvä...ynh...änh...
NIKS! NAKS! ( äänitehosteita )

RÄKSIS! ( äänitehoste )
Montgomery: Jihuu! Se onnistui! Katkaisin jättiläisvarvun!

Montgomery: Rufus, tässä tulee korte. Sysään sen sinne kallelleen...näin!

 Rufus: Hienoa! Tuo näyttää juuri sopivan kokoiselta. Kiipeä sitä pitkin tänne!

Montgomery: Täältä tullaan! Uh! Äh! Puh!

Montgomery: Yhkis!
Rufus: Hyvä, isi!

Rufus: Vedä se ylös!
Montgomery: Sitä ei olisi muuten tarvinnutkaan työntää.
Rufus: Ei niin, olisi pitänyt heti tajuta, että sinunkin on päästävä takaisin.

 Montgomery: Noh, mitäpä tuosta...Mitäs sanot tästä?
 Rufus: Se on täydellinen! Sillä me saamme pelastettua Claran, vai mitä?
 Montgomery: Näin on!

Rufus: Clara, meillä on jotain, mitä pitkin voi kiivetä ylös! Laskemme sinne alas tällaisen pitkän korren, jota pystyt käyttämään ikään kuin tikkaina!

Clara: Ihanko totta?  Pääsenkö todella pois täältä sen avulla?!

Montgomery: Pääset, takaamme sen! Ole valmiina vastaanottamaan se!
Clara: Hyvä on, olen valmis!

 Montgomery: Kas niin, alahan työntää varpua alemmas, Rufus.
 Rufus: Selvä pyy. Voisinko saada vähän apua?

 Montgomery: Annas kun minä...Tähän tapaan!
 Rufus: Laske varovasti!
 Montgomery: Lasken, lasken.

Clara: Noin, se on ulottuvillani! Alan kiivetä sinne!

 Montgomery: Hyvä, Clara! Kiipeä!
 Rufus: Älä luovuta! Pystyt siihen!

 Clara: Niin pystynkin! Ih! Äh! Uh! Äsh!

SILLÄ VÄLIN RETKIPAIKALLA
Dorothy: En jaksa enää odottaa mussukkani tuloa. Otan kaksoset mukaan ja lähden hänen peräänsä.

 Dorothy: Dash, herää. Jaakko kulta, Jaakko kulta, herää jo, herää jo. Kellojasi soita, kellojasi soita...

 Dorothy: ...pium paum poum, pium paum poum! Kas, heräsithän vihdoin. Tule, meidän on lähdettävä etsimään isää ja muita.
 Dash: Gingu! ( suomennos: Isi! )

KOHTAPUOLIIN
Dorothy: Hmmh... Missäköhän he voivat olla...?

Dash: Gangi! Gaa! ( ei käänöstä, koska ei tarkoita mitään... vauvankieltä... )

JA JYRKÄNTEELLÄ
Montgomery: Hienosti sujuu, Clara!
Rufus: Hyvä, Clara, sinä pystyt siihen!

Clara: Ähkis! Puhkis! Uhkis! Ihkis!

Rufus: Isä, Clara on jo melkein ylhäällä!

Montgomery: Jaksa vielä, Clara, olet pian huipulla!

Clara: Ynh...Yritetään, yritetään.