Hyvää Halloweenia! :)

Lähde: http: //tesco.scene7.com/is/image/tesco/150-3020_PI_1000255MN?wid=493&ht=538

                                                       Sylvanian Families-kuvatarina

                             Dalmatialaisperheen seikkailupiknik

                                                                           Osa 1

             Oli kaunis, aurinkoinen iltäpäivä. Dalmatialaisperhe Kennelworth oli lähtenyt eväsretkelle
             läheiseen kalliomaastoon, ( joka on ylläolevassa kuvassa kukkapenkissä oleva koristeki-
             vi ) jonne oli jokusen matkaa käveltävänä. Dorothy-äiti työnsi lastenvaunuja, jossa istuivat
             perheen kaksoset Dash ja Dot, sekä Montgomery-isä kantoi pikniktarvikelaukkua. Tytär
             Clara ja poika Rufus tulivat vanhempiensa perässä.

         

           Montgomery: Puuh...huuh...lääh...täytyykö juuri minun kantaa tämä kassi, joka painaa
           kuin synti?

          Dorothy: Kyllä sinun täytyy, koska minä työnnän kaksosten vaunuja. Ja sinä olet meistä
          vahvin.

           Montgomery: Jaa jaa,niinpä tietysti...Minä olen vahvin ja minä teen raskaimmat työt per-
           heessämme...Eikös se olekin niin?

          Dorothy: Aivan niin, kultaseni, aivan niin...Onko teillä varmasti mukavaa vaunussa, Dash ja
          Dot?
          Dash ja Dot: Ga ga guu! Gu-guu gii!
          Dorothy: Hieno juttu!

          Clara: Äiti, onko se kallio vielä kovinkin kaukana?
          Rufus: Niin,onko sinne vielä pitkä matka?

          Dorothy: Ei sinne ole enää pitkästi...Itse asiassa se on jo ihan tuossa lähellä.

         Rufus: Ihanko totta? Minulla ainakin on jo nälkä.
         Clara: Samoin!
         Montgomery: Älkää huoliko. Pian päästään syömään eväitä.

        VÄHÄN MYÖHEMMIN
        Montgomery: Kas näin! Täällä ollaan! Huh-huh!

        Dorothy: Äh! Uh! Oli täysi urakka saada lastenvaunut työnnettyä tänne.
        Montgomery: Noh, nyt voit onneksesi levähtää, niinkuin minäkin.

       Dorothy: Nii-in, onneksi... Otanpa heti kaksoset vaunusta, niin pääsevät pian leikkimään.
       Montgomery: Hyvä, minä katan meille piknikin ja kaivan muutkin tavarat laukusta.

     Dash: Ga-ga!
     Dot: Guu!
     Dorothy: Kultaseni, tiedätkö, mihin Rufus ja Clara jäivät?
     Montgomery: En tiedä...ehkä he tulevat pian.

     Dorothy: Herranen aika, missä he ovat?!  Minne he ovat unohtuneet kykkimään?
     Rufus ja Clara: Olemme täällä, äiti!
     Dorothy: Mitäh?!

    Dorothy: Kas vain, siinähän te olettekin. Missä oikein viivyitte?
    Rufus: Anteeksi, emme meinanneet päästä rinnettä ylös, se kun on niin jyrkkä...
    Dorothy: Ei se mitään, hyvä kun silti pääsitte tänne.

   Rufus: Isä näyttääkin jo purkavan pikniklaukkua.
   Clara: Eihän tarvitse enää odottaa pitkään?
   Dorothy: Ei tietenkään, parin minuutin päästä isi on saanut piknikin katetuksi.

    PARIN MINUUTIN KULUTTUA
    Montgomery: No niin, valmista! Käydäänpä kimppuun!
    Muut: Jihuu!

    Clara: Mmm, nam! Nämä sinun tekemäsi voileivät ovat todella maukkaita, äiti!
    Rufus: Minäkin pidän niistä.
    Montgomery: Puhumattakaan minusta.
    Dorothy: Kiitos paljon, tuo oli kiltisti sanottu.
    Clara, Rufus ja Montgomery: Eipä kestä!
     Dash: Mjums! Njams!
     Dot: Mumskis! Namskis!

     YHTÄKKIÄ:
     TÖKSIS! NIRIN NARIN! ( äänitehoste )
     Rufus: Hupsis!

    NIRIN NARIN! NIRIN!
    Clara: Voi ei!
    Dorothy: Kauhistus! Kaksosten vaunut lähtivät vierimään kallionrinnettä alas!
    Clara: Ne täytyy pelastaa!
    Rufus: Anteeksi, tönäisin vahingossa niitä ja kun ne olivat niin lähellä rinteen reunaa, niin ne
    alkoivat vieriä tuonnepäin!

    Rufus: Minä juoksen pelastamaan ne!
    Clara: Odota, minäkin tulen mukaan!
    Dorothy: Seis, lapset, älkää! Tämä on aikuisten hommaa! Ette te saa niitä kiinni ajoissa!
    Dash: Gun-guu! Gu-gaa! ( suomennos: Meidän vaunumme! )
    Dot: Gi-gu! Ga-gii! ( suomennos: Se on mennyttä! )

     Montgomery: Minä riennän pelastamaan sen!
     Dorothy: Ei, älä, mussukkani! Kulta, tule takaisin!

 

 Montgomery: Huh..uh...huuh...tämäkin vielä. No niin, missäs ne vaunut ovat?                                     

     Montgomery: Ohoh, tuossahan ne ovatkin! Tavoitin ne juuri ajoissa!

     Montgomery: Heittäydyn rinteeseen ja yritän saada vaunut kiinni! Hiii-ai!

     Montgomery: Uaah! Apuaa! Syöksyn vaunuineni pian rotkoon...! Ooh! Jihuu! Sain otteen
     aisasta!

     Montgomery: Uhhuh! Kas näin! Vaunut tuli pelastettua... ja ne täytyy työntää ylös! Yngh! Äsh!

   Rufus: Äiti, missä isä viipyy?
   Clara: Niin, saiko hän vaunut kiinni? Tuleekohan hän vaunujen kanssa vaiko ilman vaunuja? Tai
   mitä jos hän ei tulekaan ollenkaan!          
   Dorothy: Kultaseni, minä en tiedä tuleeko isä takaisin. Ja vaikka tulisikin, niin varmasti ilman
   vaunuja.
   Dash: Gungu gu-gu gin-gi gaa? ( suomennos: Missä isi ja meidän vaunumme? )
   Dot: Gin gi-gin-gi ganga guu! ( suomennos: Meidän ei ole pakko saada takaisin vaunujamme,
   riittää,että isi palaa takaisin!)

    Mongomery: Puusk! Lääh! Kohta olen kallion huipulla... Uhhuti-uh!

     Dorothy: Hei, katsokaahan, kuka sieltä tulee!
     Dash ja Dot: Gingi! ( suomennos: Isi! )
     Clara: Isä! Ja kaksosten vaunut!
     Dorothy: Kultu, sinä tulit sittenkin!
     Montgomery: Juuh...uh...tulinhan minä. Nappasin vaunut aisasta kiinni ennen kuin ne syöksyi-
     vät rotkoon. Jouduin  heittäytymään rinteeseen ja olin vähällä pudota kuilun syövereihin ja...
     Rufus: Isä, olet sankari! Pelastit vaunut ja samalla myös itsesi!

    Dash: Gingi  gaa-ga  gun-gu! ( suomennos: Isi sai vaunummekin!)
    Dorothy: Voi kultaseni, olit hilkulla uhrata henkesikin, ja vain kaksosten vaunujen vuoksi!
    Montgomery: Nooh, en onneksi joutunutkaan toimimaan niin mutta vähältä piti...joskus on vain
    tehtävä uhrauksia jonkin tärkeän asian takia, eikö?
    Rufus: Ei, isi! Et sinä saa uhrata itseäsi! Sinä olet meille tärkeä!
    Clara: Juuri niin! Olit todella rohkea, isä, ja teit hienon urotyön, mutta me olisimme menettäneet
    mieluummin vaunut kuin sinut!
    Dorothy: Yhdyn edelliseen puhujaan. Minäkin olisin luopunut ennemmin vaunuista kuin sinusta,
    mutta onneksemme säästyivät kaksosten vaunutkin karulta kohtalolta!
    Montgomery: Hyvä on. Joitain uhrauksia ei kannata toisinaan tehdä, jos oma henki on myös
    vaarassa.
    Clara: Aivan! Tuo on oikeaa puhetta, isä!
    Rufus: Niinpä!

   Dorothy: Kiitos, mussukkani, kiitos kun pelastit vaunut!

   Montgomery: Eipä kestä.

   Rufus ja Clara: Isä, isä, kerro lisää pelastusoperaatiostasi!

 

   Montgomery: Selvä. Minä siis juoksin vaunujen perään ja juuri kun ne olivat putoamassa rotkoon

    niin tartuin niiden aisasta ja vedin ylös. Sitten sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin...

   Montgomery: ... otta vaunut ja kiskoa ne tänne. Siinä kaikki.
   Clara: Vau, miten jännää!
   Rufus: Älä muuta sano.
   Dash ja Dot: Gungu! ( suomennos: Vau! )
   Dorothy: No niin, istuutukaahan nyt takaisin syömään. Rupatelkaa evästellessänne.

  JA NIIN KENNELWORTHIT JATKOIVAT EVÄIDEN SYÖNTIÄ
  Dorothy: Voi Montgomery, olen niin ylpeä sinusta.
  Rufus ja Clara: Me myös!
  Dash ja Dot: Gun-gi! ( suomennos: Ja me! )
  Montgomery: Nooh, eihän tuo nyt mitään. Autoin vain teitä. Kiitos kuitenkin.

  PALJON MYÖHEMMIN

  Montgomery: Aah! Olipa hyvää! Kiitos eväistä, kultaseni.

  Clara ja Rufus: Kiitos eväistä, äiti!

  Dorothy: Olkaapa hyvät.                                                                                                 

  Clara: Me menemme tutkimaan maastoa. Nähdään myöhemmin!
  Dorothy: Älkää menkö liian kauas!
  Clara: Emme tietenkään, pysymme piknikpaikan lähettyvillä. Heippa!
  Dorothy: Hei hei!

  Dorothy: Kas näin... Nyt on aterioinnista syntyneet roskat pantu kassiin. Tyhjennän ne roskikseen kotosalla.

  Dorothy: Ja koska nyt lapset ovat leikkimässä ja kultuni vetelee hirsiä...

  Dorothy: ...minä voinkin ottaa tästä Seura-lehteni ja ruveta vähän lueskelemaan.

  Dorothy: Hmmm... Täällähän on kiinostavia juttuja...

  Dash: Hi-hii!
  Dot: Gu-guu!
  Montgomery: Krooh...

  SILLÄ VÄLIN
  Clara: Mitäköhän me voisimme täällä tutkia?
  Rufus: Minä tiedän! Mennään tutkimaan tuota kalliorinnettä tuolla alempana!
  Clara: Mutta... mehän lupasimme äidille ettemme lähde liian kauas.
  Rufus: Emme menekään kovin kauaksi. Ihan vain tuonne vähän alemmas...

    Rufus: Tule siis, jos et halua jäädä hauskasta paitsi!
    Clara: Mitä sinä oikein hupsit? En tietenkään halua!

    Rufus: Ota kiinni jos saat!
    Clara: Hei! Odota minua!

    PIAKKOIN
    Rufus: Täällä näyttää olevan joku aukea kallionrinne...ja tuolla alhaalla on metsää.

     Rufus: Oho, tuossa on jokin kolo! Yritän päästä sinne istumaan hivuttautumalla sivuttain
     pitkin rinnettä,mutta varovasti...

     Rufus: Huh, kas näin! Mahduin tänne hyvin, ja täältä voi katsella jopa maisemia.
     Clara (ylhäältä): Rufus!
     Rufus: Täh?

     Rufus: Oih, se on Clara! Hän tuli perässäni.
     Clara: Rufus, missä olet?

     Clara: Hetkinen...kuulinko alapuoleltani jotain...Jaaha, täällähän sinä olet! Löysinpäs sinut pii-
     lostasi!
     Rufus: Öh, no, tuota...Löysin tämän kivan syvennyksen kalliosta ja päätin tulla tänne ihaile-
     maan hiukan maisemia.
     Clara: Ihanko totta? Saanko minäkin tulla sinne?

     Rufus: Nooh, jos kerran haluat.
     Clara: Voi kiitos! Täällähän on mukavaa, melkeinpä jopa romanttista.
     Rufus: Romanttistako?
     Clara: Niin juuri! Ajattele nyt, tässä kuin istuisi kuunvalossa illalla suudellen rakastaan...
     Rufus: Yök! En halua, että minua pussataan!
     Clara: Hmph! Sinä se et sitten tajua romantiikasta mitään!
     Rufus: Tajuanpas! Sydänkäpyselle täytyy antaa suklaarasia ja ruusuja ja viedä hempeälle
     kynttiläillalliselle sekä elokuviin...
     Clara: Hyvä on, tuo alkaa jo kuulostaa paremmalta.
     Rufus: Aivan! Myönnätkö nyt olevasi väärässä?
     Clara: Todellakin!

     Rufus: Hei, mitä tuolla on?
     Clara: Missä?
     Rufus: Tuolla noin!
     Clara: Siellä on joku jyrkänne.

     Rufus: Mennään katsomaan sitä lähietäisyydeltä...toisin sanoen mennään sinne.
     Clara: Ei, Rufus! Emme voi mennä enää tätä kauemmaksi!
     Rufus: Eihä se ole edes kaukana, katso nyt vaikka itse! Sitä kauemmaksi me emme mene!
     Clara: Ööh, no hyvä on...

      Rufus: Sitten mentiin!
      Clara: Hei, odottaisit nyt minua! Edes vähäsen!

      Clara: Ääh, kuin aidanseipäälle puhuisi. Ei hän kuule. Niinpä minun täytyykin...

       Clara: ...lähteä äkkiä hänen peräänsä. Ties mitä hullua hän vielä keksii pääni menoksi.

       Tähän päättyy Dalmatialaisperheen seikkailupiknik-kuvatarinamme ensimmäinen osa. Osa 2 

       julkaistaan pian! Muuten, aloitin kuvaamisen kuukausi sitten yhtenä lauantaina, tosin

       aika myöhään illalla, mistä johtuen pari kuvaa ovat vähän hämäriä,kun alkoi tulla yhä pime-

       ämpää ja pimeämpää kuvatessani...pahoittelen ongelmaa. Jatkoin kuvauksia sunnuntaina.  

       Kuvasin koko päivän ja illan tullen minun piti jälleen lopettaa.Virheotoksia tuli,jolloin jou-

       duin ottamaan uuden kuvan. Jatkoin vielä seuraavana päivänä, maanantaina, iltapäivällä, ja  

       sain vihdoin kuvatuksi kaiken. Toivoin, että teillä riittää kärsivällisyyttä, hyvät lukijat, saat-

       te piakkoin selville, miten tarina jatkuu. Siihen asti, hei hei!